OYSin uuden sairaalan B-allianssin riskienhallintapäällikkö Valtteri Österman kuvaa riskienhallintaa kaikkien hankkeessa työskentelevien yhteiseksi asiaksi. Riskienhallintaryhmä sparraa allianssia kohti parempaa lopputulosta.

Yhteispelillä-juttusarja esittelee työntekijöitä OYS2030-hankkeen takana. Uusi sairaala rakentuu moniammatillisena yhteistyönä, jossa jokaisen työntekijän panos on tärkeä.

Riskienhallintaprosessi on monivaiheinen. Ensin on tunnistettava riskit. Riskien tunnistamiseksi henkilökunnalle tehdään kysely, johon jokaisella on ollut mahdollisuus ehdottaa aiheita. Voiko henkilökunta hyvin? Miten rakentamisen aikataulutus, turvallisuus ja laatu toteutuvat? Miten päätöksiä tehdään? Onko ajankäyttö hallinnassa?

Kun riskit on tunnistettu, alkaa arviointi – kuinka merkittävästä riskistä on kyse ja mitä asialle voisi tehdä? Kuka olisi oikea henkilö reagoimaan tilanteeseen? Lopulta määritetään esimerkiksi työpajan avulla toimenpiteet, joiden avulla riskit pyritään estämään tai minimoimaan.

Näin riskienhallintaprosessi etenee pääpiirteittäin myös OYSin uutta sairaalaa rakennettaessa. Vaativassa hankkeessa riskienhallinta on tärkeää ja vaatii paneutumista. B-rakennuksen allianssissa riskienhallintaa koordinoi riskienhallintaryhmä, jonka yksi jäsen on Skanskalla riskienhallintapäällikkönä työskentelevä rakennusinsinööri Valtteri Österman. Viimeisten puolentoista vuoden ajan osa hänen työtään on ollut OYSin B-rakennuksen työmaan riskienhallinta.

– Meitä on hyvä ryhmä. Siinä on edustajia sairaanhoitopiirin puolelta ja allianssin projektin johdosta, hän kertoo.

Nelikenttä työvälineenä

Riskienhallintaryhmän työ on Östermanin mielestä allianssin sparraamista kohti parempaa suoritusta. Riskienhallintaan kuuluu, että hankkeessa tunnistetaan ja arvioidaan riskejä aktiivisesti ja tehdään toimenpiteitä niiden ratkaisemiseksi. Lisäksi pyritään auttamaan hanketta löytämään positiivisia mahdollisuuksia tekemiseen.

– Riskienhallinta mielletään usein toimitusjohtajan tai päällikön tehtäväksi, vaikka oikeasti jokainen tekee sitä tiedostamattaan. Esimerkiksi suunnittelija miettii, kannattaako tätä tehdä näin. Tai työnjohtaja huomaa, että kulkureitti työmaalla pitää siivota, ettei kukaan kompastu.

Riskienhallinnalla parannetaan muun muassa työhyvinvointia. Työkaluna toimii 2–3 kertaa vuodessa koko allianssin henkilöstölle lähetettävä arviointi.

– Arvioinnin perusteella muodostuu nelikenttä, jonka avulla tulokset voidaan lajitella niiden suuruuden perusteella ja toimenpiteet saadaan keskitettyä suurimpiin aiheisiin. Riskienhallintaryhmässä arvioidaan tuloksia ja sen perusteella kutsutaan työpajoihin henkilöitä ratkaisemaan esiin nousseita asioita, kuvailee Österman prosessin etenemistä.

Etäaikana työpajat ovat olleet tehokkaita, mutta kasvokkain keskusteleminen toisi mahdollisesti vielä paremman tuloksen.

Onnistunut riskienhallinta

Österman tekee työtään tarkoituksella hiukan etäältä hankkeen sivusta.

– Voin katsoa vähän ulkopuolelta, miten allianssi tekee asioita. Kun en ole mukana arkisessa tekemisessä, on helpompi kysyä tyhmiä kysymyksiä, hän sanoo.

Österman on mukana myös muissa Skanskan isoissa projekteissa samankaltaisissa tehtävissä. Koska hän näkee monta projektia yhtä aikaa, hän näkee mikä toimii muualla, mikä ei. Hän toivookin voivansa tuoda Ouluun hyviä käytäntöjä toisista projekteista.

B-allianssissa halutaan tehdä riskienhallintaa ja toiminnan tähtäin on lopputuotteessa, valmiissa sairaalarakennuksessa. Etenkin allianssimallilla rakentaessa jokaisen panos merkitsee, sillä allianssimallin kantavana ajatus on yhdessä tekeminen ja yhteinen vastuu.

Milloin riskienhallinta on onnistunut? Östermanin mielestä silloin, kun projekti etenee tavoitteiden mukaisesti tai jopa paremmin.

– Tärkeintä on huomioida, että tätäkin tehdään yhdessä ja riskienhallinta on kaikkien tehtävä. Jos huomaa epäkohtia, siitä pitää ilmoittaa eteenpäin. Riskienhallintaryhmä toimii apuna ja ohjaa oikeaan suuntaa.