Projekti-insinöörin työ OYS2030-hankkeessa vaatii kommunikointia moneen suuntaan. Teknisen suunnittelun ohjauksessa toimivat Lasse Romppainen, Toni Salovaara ja Samu Korhonen kertovat yhteistyötaitojen tärkeydestä allianssihankkeessa.

Yhteispelillä-juttusarja esittelee työntekijöitä OYS2030-hankkeen takana. Uusi sairaala rakentuu moniammattillisena yhteistyönä, jossa jokaisen työntekijän panos on tärkeä.

A-Insinöörien Lasse Romppainen, Toni Salovaara ja Samu Korhonen toimivat OYS2030-hankkeessa projekti-insinööreinä, joiden vastuualueena on teknisen suunnittelun ohjaus. Salovaaralla tehtäviä on ollut sekä A- että B-rakennuksissa, mutta työ on lähiaikoina kallistunut B:n puolelle. Romppainen tekee töitä pääosin A-rakennuksella ja Korhonen B-rakennuksella. Työ on heidän mukaansa monipuolista.

– Suunnitteluohjauksen keskeinen pointti on ohjata suunnittelua. Sitä kautta ohjataan toteutusta kohti tilaajan tavoitteita. Meidän pitää hahmottaa tilaajan tavoitteet ja varmistaa, että tieto niistä virtaa toiminnallisesta suunnittelusta tekniselle ja tuotannolliselle puolelle, kiteyttää Korhonen.

Työn ydin onkin Korhosen mielestä kommunikoinnin varmistaminen. Tietoa kulkee hankkeen osa-alueelta toiselle ja työtä tehdään alojen yli.

– Tekninen suunnitteluohjaus on lähestulkoon kaikkien hankkeessa toimivien osapuolien rajapinta. Me esimerkiksi ylläpidämme aikatauluhallintaa, eli silloin olemme tiiviisti tekemisissä ihan kaikkien kanssa, lisää Romppainen.

Konkreettisesti työtehtävät voivat olla Salovaaran mukaan esimerkiksi tilaisuuksien fasilisointia, tietojärjestelmien ylläpitoa ja niiden kouluttamista sekä erilaisia kehitystehtäviä. Ongelmanratkaisu on myös yksi tärkeistä työn osista.

Kyky yhteistyöhön

Projekti-insinöörien työ hankkeessa pitää sisällään paljon yhteistyötä hankkeen eri tahojen kanssa. 

– Allianssihankkeessa puhutaan allianssikyvykkyydestä. Yksi kyvykkyyksistä on se, että pystytään yli organisaation rajojen pelaamaan samaan maaliin. Jätetään ne oman firman intressit pois ja ajatellaan tätä yhtenä isona hankeorganisaationa joka tähtää samaa tavoitetta kohti, Salovaara selittää.

Isot kokonaisuudet ja monien ihmisten summa tuovat kuitenkin mukanaan myös haasteita.

– Aikaa pitää käyttää hirveästi siihen, että saavutetaan yhteinen ymmärrys. Asiat pitää avata niin, että kaikki ymmärtävät taustat ja termit samalla tavalla. Yhteisen kielen löytämiseen on pitänyt panostaa valtavasti, Korhonen sanoo.

Hankkeen toimintamallissa suunnitellaan ja tehdään samaan aikaan, jonka vuoksi ajanhallinta on todella tärkeä pitää kasassa.

– Me saamme suunnitelmille lähtötietoja suuriltaosin siltä käyttäjäkunnalta, joka työskentelee päivät tuolla sairaalassa. Sitten meidän on saatava rakentajalle ne tiedot oikeaan aikaan. Tiukkaan aikaikkunaan pitää saada kaikkien näkökulmat, ettei vaikkapa hoitotyön kannalta kriittinen näkökulma jää katsomatta, Salovaara kertoo.

Kohti yhteisiä toimintamalleja

Yhteistyö hoituu Korhosen mukaan parhaiten kasvokkain.

– Kaikkea ei voi hoitaa pelkästään sähköpostilla tai viesteillä, vaan se vaatii inhimillistä lähestymistä, että päästään siihen yhteistoiminnallisuuteen.

Romppainen kokee etätyön vaikuttaneen yhteistyöhön jonkin verran.

– Onhan se haastavaa, kun ihmiset eivät ole päässeet pitämään keskenään edes ihan tavallisia käytäväkeskusteluja.

Toisaalta yhteispelillä tekeminen voi olla hyvinkin antoisaa, kun ympärillä oleva tiimi on monialainen ja ammattitaitoinen. Salovaaran mukaan esimerkiksi palavereissa voi tulla ilmi, että joku onkin jonkin alan erikoisosaaja ja osaa kertoa toisia askarruttavasta asiasta ihan tuosta noin vaan.

– Eri osapuolten välinen integroituminen on ollut hienoa nähdä. Se ei ole ollut helppoa, mutta yritys on ollut kova, Romppainen sanoo.

Salovaara on samaa mieltä. Eri aloille syntyneet omat toimintakulttuurit ovat lopulta sulautuneet sujuvaksi yhteistoiminnaksi ja yhteisiä toimintatapoja sekä kommunikointikanavia on löytynyt.

– Tässä hankkeessa yhteiseen lopputulemaan saattaa olla vaikeampi päästä, mutta se on todennäköisesti paljon parempi ja objektiivisempi kuin se olisi normaalitilanteessa, Korhonen lisää.

Inspiraatiota työn tuloksista

Isossa ja tärkeässä hankkeessa työskentely on kuitenkin loppujen lopuksi projekti-insinööreille hyvin motivoivaa. Romppainen siirtyi työtehtäviinsä lähes suoraan koulunpenkiltä.

– Nuorella insinöörillä tällaisessa paikassa ei ole mitään muuta kuin saatavaa aina kun lähtee töihin, hän kehuu.

Hanke on vanhemmallekin insinöörille ainutkertainen. Salovaaran mukaan työreppu on helppo nostaa selkään, kun oman työn tulosta voi katsoa konkreettisesti.

– Kun katsoo toimiston ikkunasta ja näkee, että siellä on kymmenen kerrosta maan päällä tavaraa ja kaksi maan alla lisäksi ja niitä varten on saatu suunnitelmat ohjattua, niin onhan se mahtavaa nähdä.

Työssä Romppaista inspiroi hyvä työporukka, Korhosta taas yhdessä onnistumisen riemu.

– Jossain vaiheessa porukka tajuaa, että kompromisseja on pakko tehdä ja omasta tavoitteesta pitää luopua. Siinä on jotakin kivaa, kun näkee tietynlaisia vastaantuloja, esteet saadaan sommiteltua ja kaikilla on lopputuloksesta hyvä mieli. Siitä tulee myös itselle hyvä mieli, hän selittää.

Kaikki kolme ovat samaa mieltä siitä, että yksin ei tässä työssä pärjää. Pienemmissä projekteissa vetovastuussa saattaisi olla yksi ihminen, mutta lähtökohta allianssihankkeessa on erilainen.

– Yksin on todella vaikea onnistua missään tässä hankkeessa, kaikkeen tarvitsee muiden apua. Se pakottaa tekemään yhteistyötä. Koska asiat ovat usean ihmisen hallussa ja kellään ei ole yksin kokonaiskuvaa kaikesta, pitää panostaa laumaymmärrykseen. Se tekee tästä tietyllä tavalla uniikkia, Korhonen summaa.