Yhteispelillä-juttusarja esittelee työntekijöitä OYS2030-hankkeen takana. Uusi sairaala rakentuu moniammatillisena yhteistyönä, jossa jokaisen työntekijän panos on tärkeä.
Torninosturien ylväät mastot ja pitkissä puomeissa tummaa iltataivasta vasten välkehtivät valot ovat olleet jo tovin aikaa tuttu näky monelle, jotka ovat kulkeneet OYSin uuden sairaalan työmaa-alueen läheisyydessä, mutta mitä tapahtuu korkeuksiin kohoavien ohjaamojen sisäpuolella? Millaista on nosturinkuljettajan työ? Pelottaako hyttiin noustessa koskaan?
Kiivetään hetkeksi nosturinkuljettaja Markus Hentun matkaan. Hän työskentelee NCC:llä sairaalan F-rakennuksen työmaalla.
Puolivälissä nousua korkean paikan kammoisella saattaisi jo hirvittää, kun pakkasen kovettamat metalliritilät paukahtelevat jalkojen alla. Mastossa on onneksi kuuden metrin välein lepotasanteita, joissa voi tasoittaa sykettä. Vielä on kuitenkin reipas 30 metriä tikkaita jäljellä.
”Kesällä tuolta mereltä nousi ukkosmyrsky ja kaukana horisontissa näkyi trombi”, Henttu kertoo.
Legopalikoilta näyttävien kerrostalojen katoilla on lumipeite, tulitikkuaskeja muistuttavat autot matkaavat ympäri kaupunkia ja ihmiset alkavat näyttää muurahaisilta. Nosturista näkyy selvästi Oulun tuomiokirkko ja keskustan ympäristö sekä Nuottasaaren tehdasalue.
Tuulennopeuden turvarajoja tarkkaillaan, ja kun nopeus on 20 metriä sekunnissa, nosturi ei ole käytössä. Toppilassa tehtaiden piipusta savu kohoaa kuitenkin melkein kohtisuoraan. Sää on pilvinen ja tyyni. Turvallinen keli olla kaupungin katolla.
Lopulta päästään kapuamaan nosturin kääntökehälle, josta on vielä muutama metri ohjaamon ovelle.
Ohjaamot ovat tilavia ja nykyaikaisia. Kopissa on mikroaaltouuni, pieniä vetolaatikoita ja tasotilaakin löytyy tarvittaessa. Istuin on ergonominen, kopissa tarkenee talvellakin vaikka T-paidassa ja lasitus on suunniteltu siten, että kuljettajalle avautuu mahdollisimman hyvä näkyvyys työmaalle.
Markuksen asetuttua ohjaimiin radiovastaanottimesta särähtää hetken kuluttua pyyntö siirtää kuorma paikasta A paikkaan B. Suuri sininen teräskontti liikahtaa näppärästi nosturilla, jolla voi nostaa jopa 25 tonnin painon.
”Kyllä täällä työt seisoisi, jos runkovaiheen rakennuksen aikana nosturikuski ei olisi paikalla”, Henttu sanoo.
Nosturinkuljettajan työssä maisemat ovat totisesti vailla vertaa, kun kahvitauon voi viettää 65 metrin korkeudessa. Ruokatauolla käydään alhaalla syömässä. Välillä on tärkeää päästä myös jaloittelemaan.
Työntekijöiden ja muiden nostureiden huomiointi tärkeintä
Nosturin puomia pitkin kulkee vaunu, ammattislangilla kissa tai killi, josta roikkuvat nostoköydet ja koukku. Vaunun alaosassa on kamera, jonka tarkoitus on parantaa näkyvyyttä kuorman siirtovaiheessa.
”Kamera on kätevä, jos pitää esimerkiksi jonkin korkean seinän tai elementin taakse nostaa tavaraa. Se helpottaa paljon työskentelyä”, Henttu kertoo.
Ohjaamon monitoreista voi tarkkailla muun muassa kuorman painoa ja painorajaa, koukun korkeutta ja etäisyyttä sekä tuulennopeutta. Muita tärkeitä asioita turvallisuuden kannalta ovat etenkin muiden työntekijöiden ja toisten nosturien huomiointi. Etäisyyksissä pitää olla tarkkana. Vasemmalla kädellä ohjattavan puomin kääntyvyys on hallittu ja vauhti kiihtyy maltillisesti, mutta kaikkien taakkojen kanssa pysäytystä pitää muistaa aina ennakoida.
”Sairaalan A-rakennuksella raskaimmat pilarit painoivat 13 tonnia. Pitää huomioida, että kuorma jatkaa matkaa vielä puomin liikkeen loputtua”, Henttu ohjeistaa.
Uuden sairaalan rakentamisessa vierähtää vielä vuosia ja Markus Hentun mukaan on vain positiivista, kun töitä riittää pidemmäksi aikaa.
”Täällä NCC:llä on mukava työporukka. Nuoruuden intoa ja energiaa löytyy, ja on myös vanhempia konkareita, joilla on paljon kokemusta taustalla. Alhaalta löytyy ammattitaitoa, mikä helpottaa nosturikuskien työtä. Ihan varmasti jokaiselle kuuluu kiitos turvallisesta työympäristöstä”, Henttu sanoo.
